Rasitusmurtuma ja rasitusosteopatia todetaan selän magneettitutkimuksella. Rasitusosteopatia on rasitusmurtuman esiaste, jossa esiintyy luun pehmenemistä sekä turvotusta. Joskus puhutaan myös spondyloosista tai nikamakaaren höltymästä, joka tarkoittaa vastaavasti tilaa, jossa voidaan nähdä selkänikaman takakaaressa muutoksia tai murtumaa.

Rasitusmuutokset ja murtumat sijoittuvat useimmiten lanneselän alimpaan tai toiseksi alimpaan nikamaan, jotka myös taaksetaivutus- ja kiertoliikkeissä kuormittuvat eniten.

Hoitamattomana tämä kasvavan lapsen nikamakaaren höltymä voi johtaa nikaman siirtymään eli spondylolisteesiin. Nikamakaaren siirtymä on murtumasta seuraava vaihe, jossa tähän on syntynyt molemminpuolinen murtuma ja nikama on päässyt liukumaan eteenpäin suhteessa alla olevaan nikamaan. Joskus tämän voi havaita myös kohoumana selän okahaarakerivissä, eli niin sanotuissa rangan ”helmissä”.

Nikamakaaren siirtymistä tapahtuu noin puolella junioriurheilijoista, joilla on todettu nikamakaaren murtuma. Yleisimmin vaivaa tavataan 12-16- vuotiailla junioriurheilijoilla. Pojilla rasitusmurtumat ovat yleisempiä kuin tytöillä.

Selän rasitusmurtumat ovat lisääntyneet valitettavan paljon junioriurheilijoiden keskuudessa.

Selän rasitusmurtumille altistavat yksipuoliset liikkeiden toistot ja erityisesti selän yliojennukset ilman tehokasta lihaspitoa altistavat kasvavan selän rasitusmurtumille. Lisäksi taustalla on tyypillisesti suurentunut kuormitus lanneselän alaosassa ryhtipoikkeamasta johtuen tai heikko keskivartalon sekä lantionhallinta. Keskivartalon ja lantion alueen lihaksista voi löytyä myös ns. Epätasapaino, jossa osa lihaksista on heikkoja ja osa taas yliaktiivisia.

Painijoilla ja voimistelijoilla esiintyy kaksi kertaa enemmän selkäongelmia kuin vastaavan ikäisillä urheilua harrastamattomilla lapsilla. Huomioitavaa on, että selän rasitusmurtumat ovat erittäin yleisiä myös erilaisten pallolajien keskuudessa, joissa on paljon äkkinäisiä liikkeitä ja kiertoja.

Osaksi selkärangan rasitusmurtumien lisääntyminen voi johtua siitä, että arkiaktiivisuus on vähentynyt huomattavasti ja pelikoneiden sekä puhelinten äärellä vietetään liian paljon aikaa. Tällöin selkä ei pääse rauhassa vahvistumaan arkisissa kevyemmissä tekemisissä. Saatetaan olla huonossa ryhdissä pyöreällä selällä, jolloin saadaan aikaseksi tilanne, jossa selän syvät lihakset sammuvat.

Jos pitkään, huonossa ryhdissä olevan istumisen jälkeen lähdetäänkin täysillä treeneihin, niin selkärankaa syvältä kontrolloivat lihakset voivat olla puolivaloilla mukana. Siksi on tärkeä kiinnittää huomiota asentoihin, jossa lapsi esimerkiksi pelaa pelikonsolia tai on puhelimella. Vaihtoehtoja ovat esimerkiksi vatsamakuulla puhelimen kanssa oleminen tai istuminen jumppapallon päällä, kun pelataan pelikonsolilla.

Tämän lisäksi on äärimmäisen tärkeää saada urheilevan lapsen tai nuoren keskivartalon tuki tasapainoisesti hyvin vahvaksi. Keskivartalon vahvuuden kautta ehkäistään osaltaan myös muita kehon rasitusvammoja sekä loukkaantumisia ja keskivartalotuen vahvistuessa saadaan huomattavasti paremmin voimaa esimerkiksi ponnistukseen, juoksuun, luisteluun, pallon heittoon tai pallon potkuun. Keskivartalon ja lantion alueen hallintaa kehittäessä on huomioitava kaikki liikesuunnat.